Määränpään periaate. Mitä määräpaikkaperiaate tarkoittaa arvonlisäveron kannalta? Mitä vaikutuksia määräpaikkaperiaatteella on pieniin yrityksiin? Miten määräpaikkaperiaatteen vaikutuksen alainen kauppa kirjataan? Mikä on EU:n määräpaikkaperiaate? Mitä arvonlisäverojärjestelmälle tapahtuu vuonna 2021?
Lyhyt vastaus: Määräpaikkaperiaate tarkoittaa, että laskutat Suomen arvonlisäveron sijasta asiakkaan maan arvonlisäverolla. Jos olet suomalainen yritys, joka myy tietoja sisältävää PDF-tiedostoa espanjalaiselle asiakkaalle, sinun pitäisi siis laskuttaa suomalaisen arvonlisäveron sijasta espanjalaisella arvonlisäverolla.
Toinen tapa kuvata asiaa on, että arvonlisävero kertyy sen maan verovirastolle, jossa palvelu tai tuote kulutetaan. Tämä puolestaan johtaa joskus vaikeuksiin määritettäessä, missä maassa jokin asia olisi katsottava kaupatuksi (kulutetuksi).
Järjestelmä kattaa pian kaikki EU:ssa myytävät tavarat ja palvelut, ei ainoastaan sähköiset palvelut. Alustavasti se oli tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2021, mutta sitä on aikaistettu 1. heinäkuuta 2021, jolloin sitä sovelletaan vain B2C-myyntiin. Toisin sanoen tavaroiden myynti yksityishenkilöille muissa EU-maissa. Järjestelmää sovelletaan kaikkiin tavaroihin ja palveluihin vuodesta 2022 alkaen.
Tällä hetkellä on hieman epäselvää, mitä tapahtuu B2B-myynnille. Alustavasti on mahdollista jatkaa myyntiä ilman arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden mekanismin mukaisesti EU:n sisällä toimivien yritysten välillä.
Tämä edellyttää tietenkin myös arvonlisäverorekisteröintiä asiakasmaassa, jotta Espanjan arvonlisävero voidaan tilittää ja maksaa. Se tarkoittaisi 28 maata eli 27 maata ilman Yhdistynyttä kuningaskuntaa, eri alv-rekisteröintejä ja 27 alv-ilmoitusta (todennäköisesti) vähintään joka neljännesvuosi. Vaikeinta on Bulgarian arvonlisäveroilmoitus, jossa käytetään kyrillisiä aakkosia. Melko hankalaa, eikö olekin? EU:n mukaan ei. Heidän mukaansa tämä järjestelmä säästää yritysten aikaa miljoonia ja miljoonia, ja kaikki sujuu entistä paremmin.
Yeah right! Uskotko sinäkin joulupukkiin?
EU:n ratkaisu tämän "yksinkertaistamiseksi" on niin sanottu MOSS-palvelu, jossa tiliöidään kaikki eri EU-maiden arvonlisäverot, jotka on kerätty tietyn ajanjakson aikana, ja sitten ne maksetaan Ruotsin verovirastolle, joka jakaa ne muiden maiden veroviranomaisille. Tätä järjestelmää käytetään jo sähköisissä palveluissa. Se kuulostaa kätevältä, mutta kirjanpito on hyvin monimutkaista. Realistisempi ratkaisu on käyttää ulkoisia palveluja, kuten Octobat tai Quaderno.
Tarvitset 27 erilaista tulotiliä, yhden jokaiselle maalle, josta voit saada asiakkaita, ja noin kolme kertaa tämän verran arvonlisäverotilejä, yksi jokaiselle maan arvonlisäverokannalle, jotka tyhjennetään ja täsmäytetään joka kerta, kun arvonlisävero tilitetään. Lisäksi tämä olisi mieluiten yhdistettävä kirjanpito-ohjelmistossasi MOSS-järjestelmän erityiseen alv-ilmoitukseen. Jos käytössäsi on kirjanpito-ohjelma, jossa on alv-koodit, kaikki nämä noin 80 alv-koodia on syötettävä, koodattava oikein, yhdistettävä ja päivitettävä kirjanpito-ohjelmaan. Vakaa vinkki on, että sinun on hoidettava tämä manuaalisesti.
Myös muualla maailmassa ollaan siirtymässä arvonlisäveron määräpaikkajärjestelmään, mikä tarkoittaa sitä, että jos saat asiakkaan Australiasta, sinun on kiirehdittävä ja rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi siellä ja annettava jatkuvasti arvonlisäveroilmoitukset kyseistä maata varten. Jos myyt palveluja, joiden avulla saat asiakkaita kaikkialta maailmasta, kuten ohjelmointi, sinun on käytännössä rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi etukäteen kaikissa maailman maissa ja annettava arvonlisäveroilmoitukset kaikista näistä maista. Tämä on tietysti käytännössä mahdotonta pienyrittäjälle, mutta poliitikot eivät näytä välittävän tästä.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että pelkästään Pohjoismaiden arvonlisäveron hallinnointi Tukholmassa sijaitsevassa pääkonttorissa on nykyisessä sääntelykehyksessä ja arvonlisäverokantojen ja -sääntöjen ajantasaistuksissa todellinen työläs urakka. Uuden järjestelmän myötä on mukautettava järjestelmiä ja menettelyjä etukäteen, jotta ne olisivat "vaatimustenmukaisia", kuten sitä kutsutaan, ja jotta voidaan käsitellä kaikkia maailman arvonlisäverokantoja!
Se on vaikeaa jopa keskikokoiselle monikansalliselle yritykselle. Yli-inhimillistä pienelle yritykselle.
Kuten nimestä voi päätellä, periaatteella on jotain tekemistä määränpään kanssa. Koska kyse on arvonlisäverosta, arvonlisäverolle on tehtävä jotain määränpäässä. Mutta mitä tapahtuu?
Arvonlisäveron määräpaikkaperiaate tarkoittaa, että arvonlisävero olisi kannettava ostajalta/asiakkaalta, ei myyjältä. Kun menet ruokakauppaan ja teet ostoksia, maksat hinnan, joka sisältää 10 prosentin arvonlisäveron kirjasta, 14 prosentin arvonlisäveron elintarvikkeista ja 24 prosentin arvonlisäveron tupakasta. Supermarket lisää arvonlisäveron ja kerää sen, minkä jälkeen supermarket toimittaa arvonlisäveron verovirastolle. Kunhan supermarket ja asiakas ovat samassa maassa, esimerkiksi Suomessa, kaikki on hyvin. Supermarket perii suomalaiselta asiakkaalta Suomen arvonlisäveron.
Mutta jos sinulla on erityyppinen yritys, joka myy kansainvälisesti, määräpaikkaperiaatteeseen liittyy ongelmia. Oletetaan, että myyt englannin ja suomen välisiä käännöksiä. Sitten voit tietysti saada tilauksen asiakkaalta missä päin maailmaa tahansa, joka haluaa kääntää englanninkielisen tekstin suomeksi. Kyseessä voi olla verkkosivusto, joka haluaa laajentua ja kääntää verkkosivuston ja mallit myös pohjoismaisille kielille. Esimerkkinä voidaan mainita venäläinen yritys Space X-Chimp, joka myy muun muassa Wordpress-malleja verkkosivuille. Heillä on esimerkiksi asgrym-malli nimeltä Author's Notepad, jonka voit ladata täältä. Se on jo saatavilla muun muassa englanniksi ja saksaksi, mutta nyt se haluaa tukea myös pohjoismaisia kieliä. Jos he sitten palkkaavat suomalaisen yrityksesi tekemään käännökset, se on todellinen riesa kirjanpidossasi. Silloin sinun on suomalaisena yrityksenä myytävä palvelut määräpaikkaperiaatteen mukaisesti, mukaan lukien 16,67 % Venäjän arvonlisävero digitaalisesta palvelusta tai 20 %, jos se lasketaan tavanomaiseksi palveluksi. Sitten sinun on yritettävä jotenkin ja jollakin kielellä tarkistaa, mitä arvonlisäverokantaa tähän sovelletaan Venäjällä. Jos siis satut saamaan asiakkaan toisesta maasta, sinun on kiirehdittävä ja rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi asiakkaan kotimaassa ja tutustuttava koko kyseisen maan arvonlisäverojärjestelmään ennen laskutusta ja selvitettävä, mikä on kyseisen maan arvonlisäverokanta kyseiselle palvelulle. Epäreilua? Poliitikkojen mukaan ei. Se, että Venäjän arvonlisäverosäännöistä oppiakseen on opittava venäjää, ei ilmeisesti ole kenenkään mielessä.
Määräpaikkaperiaate on tarkoitus ottaa käyttöön maailmanlaajuisesti, ja ensimmäisenä on vuorossa EU, joka rakastaa maksimoida yritysten byrokratian. Venäjä on jo reagoinut tähän sulattamalla B2B-kauppojen määräpaikkaperiaatteen jo vuonna 2019. Jos siis sinä myyt digitaalista palvelua Venäjällä toimivalle yritykselle, sinun on rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi Venäjällä(!) ja laskutettava määräpaikkaperiaatteen mukaisesti heti!
Alkuperäperiaate on arvonlisäveron alkuperäinen periaate, mutta nimi viittaa itse asiassa siihen, että arvonlisäveroa ja arvonlisäverokantaa valvoo alkuperämaa. Arvonlisäverokanta määräytyy siis sen mukaan, missä kiinteä toimipaikka on arvonlisäveron näkökulmasta. Jos myyt ruotsalaisena yrityksenä palvelua ranskalaiselle yksityishenkilölle, laskutat ruotsalaisen arvonlisäveron mukaan, koska myyjän alkuperämaa on Ruotsi. Tämä tarkoittaa sitä, että riippumatta siitä, missä maassa asiakas on, myyt aina ruotsalaisen arvonlisäveron ja ruotsalaisten laskutussääntöjen mukaisesti. Se on paljon helpompaa kuin opetella koko maailman alv-järjestelmää ja -kantoja, mutta epäoikeudenmukaista ruotsalaiselle yrittäjälle, jonka on laskutettava 25 prosentin alv:llä, kun taas Guernseyn myyjä, jolla ei ole alv-järjestelmää, laskuttaa ilman alv:tä ja voi pitää paljon alhaisemman hinnan.
Määräpaikkaperiaate on itse asiassa ollut arvonlisäveron perusajatus 1960-luvulta lähtien, mutta aiemmin artikkelissa selitetyistä syistä yrityksille tuli liian monimutkaiseksi myydä sillä arvonlisäverokannalla, jota sovelletaan siellä, missä jotain kulutetaan (käydään kauppaa). Sen vuoksi otettiin käyttöön järjestelmien yhdistelmä. Yritykset voisivat myydä oman maansa arvonlisäverolla tai, jos ne myyvät yritykselle, laskuttaa käännetyn verovelvollisuuden mekanismin mukaisesti, joka on jo nyt määräpaikkaperiaate, paitsi että ostaja tilittää arvonlisäveron itse, koska hän tuntee paremmin sen maan arvonlisäverojärjestelmän, jossa hän on rekisteröitynyt.
Nyt sovelletaan kuitenkin määräpaikkaperiaatetta (all-in), ja myyjä laskuttaa ostajan maan arvonlisäveron mukaan heti alusta alkaen, jolloin ostaja saa jo valmiin laskun, jossa on hänen maansa arvonlisävero. Teoriassa se on täydellistä, mutta käytännössä tuhoisaa, koska tämän kirjaamiseen ja laskutukseen liittyvä hallinto lisääntyy eksponentiaalisesti. Ainoa asia, joka voi pelastaa pienyritykset, on laskutus sellaisen factoring-yhtiön kautta, joka on rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi kaikilla maailmankaikkeuden eri oikeudellisilla alueilla.
Tällaisen factoring-yhtiön taloudellinen riski on suuri, kun se käsittelee kaikenlaista palvelu- ja tavaramyyntiä, johon liittyy usein virheitä, jotka johtuvat alv:n virheellisestä käsittelystä, väärin tulkituista alv-säännöistä, väärinkäsityksistä, alv-sääntöjen muutoksista ja taannehtivista alv-muutoksista, jotka aiheuttavat vakavia taloudellisia päänvaivoja (ajatelkaapa esimerkiksi Ruotsin painoteollisuuden ongelmia), sekä vaikeuksista, joita aiheutuu oikean alv:n laskuttamisesta kaikessa mahdollisessa myynnissä eri puolilla maailmaa. Näiden factoring-yhtiöiden on sen vuoksi lisättävä hintoihinsa huomattava riskipreemio suojautuakseen veroseuraamuksilta. Kuvittele jotain niinkin yksinkertaista asiaa kuin paintballin laskuttaminen kotimaassa, jossa jopa Ruotsin verovirasto ja Ruotsin vero-oikeus olivat tulkinneet lakia väärin ja joutuivat noudattamaan tuomioistuimen päätöksiä. Yritys, jonka on oltava asiantuntija kaikissa maissa esiintyvissä myyntitapahtumissa, on tehtävä, jonka vain kaikkein suurimmat maailmanlaajuiset tilitoimistot voivat hoitaa. Maiden väliseen laskutukseen ja sen mukaisiin hintoihin syntyy siis oligopoli.
Minkä pienyrittäjän pitäisi pystyä maksamaan tästä palvelusta ja kenen pitäisi pystyä tekemään kirjanpito itse?
Onko kenelläkään ihmeen taskussaan ratkaisua tähän ongelmaan?